Taiteesta tunteeseen, tunteesta taiteeseen
– Voimavaroja ja itsetuntemusta kuvataideterapiasta
Kuvataideterapia lisää henkistä hyvinvointia, vireyttä, luovuutta, mielikuvitusta, oppimiskykyä ja parantaa siten jaksamista ja työtehoa. Se soveltuu myös henkisen kasvun menetelmäksi, itsetuntemuksen lisäämiseksi, ennaltaehkäisevään terveydenhoitoon ja kuntoutukseen sekä tukemaan parantumista muiden hoitojen ja terapioiden rinnalle.
Taideterapiassa käytetään piirtämistä, maalaamista, savea, taidekuvia, esineitä, askartelutarvikkeita yms. Kuvataidetta voidaan tehdä myös musiikin, liikkeen ja muun luovan toiminnan innoittamana.
Kuvan piirtäminen tai maalaaminen vie tekijänsä jännittävälle löytöretkelle omaan itseen, sillä yli 90 % kuvasta on tiedostamatonta ja vain alle 10% tietoisesti tehtyä. Kuva luo sillan tietoisen mielen ja alitajunnan välille ja sen avulla päästään kosketuksiin myös sanattoman muistin ja tunteiden kanssa. Kuva puhuu omaa kieltään ja auttaa ihmistä verbalisoimaan tunteitaan ja ajatuksiaan ja näkemään paremmin itseensä sisälle. Kuvan avulla voidaan myös käsitellä tiedostettuja tunteita ja ongelmia sekä ohjata elämää toivottuun suuntaan.
Kuvataideterapia soveltuu kaikille, jotka haluavat nauttia piirtämisestä tai maalaamisesta riippumatta taiteellisista taidoistaan. Jokainen kuva on tekijässään tapahtuva prosessi, joka kertoo oman tarinansa, uuden kertomuksen.
”Kuvan avulla luodaan yhteys tunnetun kertomuksen ja vielä kertomatta olevan välille.”
– Antony Williams (psykologi)
Voimavarakurssillani osallistuja piirsi kuvaansa mustan möykyn, joka osoittautui hänen ratkaisemattoman ongelmansa symboliksi. Kun kuvaa käännettiin eri asentoihin niin, että möykkykin ”vaihtoi” paikkaa, ongelmaan saatiin erilaisia näkökulmia. Lopulta kuva jätettiin siihen asentoon, jossa möykky jäi etuoikealle eli nykyajan ruutuun. Näin asiakas ymmärsi, että hän voi päästä ongelmaan konkreetisti käsiksi jo nyt sen sijaan, että se jatkaisi edelleen peikkona kummittelemista hänen elämässään. Seuraavana päivänä hän kertoi minulle onnellisena, että ongelma on ratkaistu. Kuva auttoi häntä oivaltamaan ongelman ratkaisun uskomattoman nopeasti.
Yleistä kuvataiteen tekemisestä
Olen vetänyt taideryhmiä vanhainkodeissa ja työikäisten voimavarakoulutuksissa. Heti piirtäminen- tai maalaaminen-sanan sanottuani olen saanut usein kuulla reaktion: ”Minä en osaa piirtää!” ja pitkän liudan perusteluja ja todisteita asialle. Olen vastannut tähän, että kuvataideterapiassa on parempi, jos ei ole taiteellisia kykyjä, koska silloin saamme paremman kosketuksen alitajunnan kanssa (koulun kuvaamataitotunnit ovat asia erikseen, joten jätetään ne omaan arvoonsa).
Jokaisessa meissä asuu ilmaisuvoimainen taitelija. Taide on sanatonta, intuitiivista viestintää. Hahmotamme ja tulkitsemme maailmaa oman suodattimemme lävitse, joka on rakentunut elämänkokemustemme, arvojemme, mieltymystemme yms. perusteella. Sen vuoksi jokainen meistä näkee ja tulkitsee saman objektiivisen todellisuuden eri tavalla, myös taiteessa.
Kuvat kertovat mm. tekijänsä ihmissuhteista, elämän suurista tapahtumista sekä millainen persoona hän on, onko hän suuntautunut menneeseen, nykyiseen vai tulevaan, onko hän matkalla jonnekin vai onko hän jumittunut paikoilleen, onko hän itsenäinen vai riippuvainen.
Kuvat herättävät myös muistoja ja niiden avulla voidaan käsitellä sellaisia asioita, joita muuten ei tulisi mieleen tai joista olisi vaikea puhua muuten. Kuvien avulla voimme muistella menneisyyden ihania asioita ja kokea niiden voimauttavan vaikutuksen. Kuvien avulla voimme käsitellä myös tunteita ja vapautua taakoista ja tulpista.
Taiteen tekeminen auttaa asiakasta myös tutustumaan itseensä paremmin, löytämään jopa uusia kykyjä itsestään sekä saamaan uutta elämäniloa. Piirtämisestä/Maalaamisesta voi nauttia ilman ”osaamista”. Värit virkistävät, muodot ja liikkeet herättävät muistoja, tunteita, ajatuksia.
Tärkeää ei myöskään ole se, osaako maalata vai ei, vaan ainoastaan se, että on tehnyt/halunnut tehdä kuvia. Ne kuvaavat jotain itsessä olevaa – tai ollutta, jonka henkilö on näin siirtänyt paperille ikään kuin itsestään pois. Ihmisen ei tarvitse edes tietää, mitä hän on siirtänyt itsestään pois paperille tai mitä itsessään olevaa hän on kuvannut tai halunnut vahvistaa kuvallaan, sillä jokaisen kuvan tekeminen on tekijässä tapahtuva prosessi, joka vaikuttaa häneen vapauttavasti ja virkistävästi.
Kuvien tekemiseen tarvitaan värejä ja käden liikkeitä. Silmät ja muu keho aistivat värit, sillä ne ovat oikeastaan ”vain” valon aallonpituuksia. Käden liikkeet vaikuttavat aivoihin paljon enemmän kuin minkään muun kehonosien liikkeet. Vesiväripensselin tai liituvärin pitäminen kädessä tai savityön tekeminen kehittää myös motorisia taitoja ja silmän ja käden koordinaatiota erityisesti lapsilla ja vanhainkotien asukkailla.
Kuvat ovat jokaisen henkilökohtaisia, arvokkaita tuotoksia, jotka auttavat ihmistä myös kohtaamaan itsensä sellaisena kuin on ja pitämään kohtamaisestaan. Sen taistelun, itsensä kohtaamisen, jokainen voi taistella vain itse. Värien sulautuminen paperilla auttaa kohtaamisessa ja siinä voi harjoitella kohtaamista turvallisesti. Kun hyväksyt piirtämäsi/maalaamasi kuvat, hyväksyt samalla itsesi. On hyvä oppia sanomaan ”Minä pidän tästä työstäni. Minä pidän itsestäni.” (Jurvelius 1993, 50)
Taide antaa tietoa ihmisen sisäisestä olemuksesta ja sisäisistä kokemuksista. Freud on todennut, että mielikuvitus on vanhempi kuin järki tai tahto. Kuvan avulla voidaan purkaa jopa varhaislapsuudessa syntyneitä tunteita, jotka ovat jääneet muistiimme ilman sanoja. Kuva kertoo tekijälleen syviäkin tunteita. (Jurvelius 1993, 50)
Taideterapia onkin yksi kuntoutuksen ja hoidon muoto, jossa kuvallinen ilmaisu ja vuorovaikutus toimivat mielikuvien, muistojen ja tunteiden herättäjinä sekä sisäisten voimavarojen vapauttajina. Se avulla ihminen voi työstää asioitaan ja oppia tuntemaan itseään paremmin. Taideterapia lisää luovuutta ja vähentää esimerkiksi sairauden aiheuttamaa jähmettyneisyyttä. (Jurvelius 1993, 50)
Taiteen mahdollisuudet terapiana huomattiin vasta viime vuosisadan alussa, kun tohtori Margaret Hauschka alkoi vuonna 1925 tutkia taiteen vaikutusta potilaisiinsa Arlesheimin klinikalla Sveitsissä. Hän kehitti taideterapian, ja hänen vuonna 1971 julkaisemansa kirja on ensimmäisiä suomennettuja taideterapiaa käsitteleviä kirjoja.
Sairaus on kriisi, joka merkitsee muutostarvetta. Kun ihminen ei ole tyytyväinen elämäänsä, hän alkaa oirehtia eikä hänellä itsellään ole yleensä voimaa muutoksen toteuttamiseen. Taideterapia aktivoi ihmisen omat parantavat voimat maalaamisen, piirtämisen tai savitöiden avulla ja auttaa häntä löytämään tasapainon. Se on ohjattua kokonaisvaltaista, yksilöllistä ihmisen hoitoa, ei yksittäisen sairauden hoitoa eikä ajankulua. Terapeutin ja asiakkaan välinen vuorovaikutus on tärkeää, sillä taide toimii ihmisen sisäisen ja ulkoisen maailman välisenä siltana.
Taideterapiassa ihminen voi kohdata tunteensa, kehittää itsetuntemustaan, harjoitella kommunikaatiotaitojaan, kasvaa henkisesti, saada uusia voimia.
Piirrä ja maalaa tunteitasi
Piirtäminen ja/tai maalaaminen on ilmainen ja tehokas itsehoitoväline, keino purkaa tunteita ja avata alitajuntaa. Sitä voi tehdä milloin tahansa kotona, nopeasti ohimennen vaikka joka päivä, tai ajan kanssa keskittyen. Ei tarvita taiteellisia taitoja, koska tavoitteena ei ole tuottaa silmäniloa itselle ja/tai muille. Tarvitaan vain paperia ja värit.
On tärkeää aloittaa abstraktista, koska se tulee alitajunnasta. Lopputulos voi olla abstrakti tai siitä voi syntyä jotain konkreettiakin. Pääasia kuitenkin, että aloitat abstraktista. Valitse ensin haluamasi värit ja ala sen jälkeen tehdä jotain paperille. Jos tuntuu, että et ”keksi” mitään, vedä viivoja, suttaa, tee mitä tahansa, kunhan vain paperille tulee jotain. Jos vedät viivoja, vedä niitä myös oikealta vasemmalle, alhaalta ylös ja kulmasta kulmaan alakulmasta yläkulmaan. Kuulostele tuntemuksiasi välillä.
Jos päätät piirtää vaikkapa vaaleanpunaisen ruusun, silloin käytät taitojasi ja toimit tietoisella mielellä ja järjellä. Jos abstraktisti aloitettu työ tuottaa jonkun alan kuluttua esimerkiksi vaaleanpunaisen ruusun, se on tullut alitajunnasta. Taideterapiaan ei siis kuulu sellainen, että valitset mallin ja pyrit piirtämään tai maalaamaan mahdollisimman tarkkaan ja hyvin mallin mukaan. Taideterapeuttinen työ tehdään täysin omasta päästä eikä siihen liity osaamistavoitteita.
Tee kuvia silloin kun huvittaa, tulee mieleen ja varsinkin, jos tunnistat jonkun ikävän tunteen. Toki voi piirtää/maalata myös silloin, kun koet miellyttäviä kivoja tunteita! Tee välillä ei-dominoivalla kädellä. Tee myös silmät kiinni. Tee tunnetilasi mukaan. Jos olet ärsyyntynyt, pura se paperille vaikka niin, että liidut katkeilevat ja liidunpätkät lentelevät. Jos olet iloinen, anna kätesi tanssittaa värejä paperille.
Voit myös laittaa musiikkia taustalle ja antaa musiikin ohjata kättäsi.
Laita kuviin päivämäärät ja anna kuville nimet. Se nimi, mikä ensin tulee mieleen. Voit myös kirjoittaa kuviin liittyviä ajatuksia, joita ne herättävät silloin ja/tai myöhemmin. Tai tarinoita… Säilytä kuvat, koska niiden avulla voit tehdä havaintoja itsestäsi myöhemminkin.
Halutessasi voit ottaa kuvat mukaan minun luokseni tullessasi, niin voidaan keskustella niistä ja siitä, mitä minä näen niissä.
Ruma kuva on hyvä tapa purkaa ärsyttäviä tunteita
Valitse ensin rumimmat värit, jotka tiedät ja joita inhoat, tai värit, joista pidät vähiten, ellei Sinulla ole inhovärejä. Suttaa näitä paperille tavoitteena tehdä niin ruma kuva kuin mahdollista. Käytä myös toista kättä (ei-dominoivaa kättä) ja tee välillä silmät kiinni. Kun kuva on valmis, mieti, miten voisit tehdä siitä vielä rumemman. Voit halutessasi käyttää taustalla inhomusiikkiasi, jos sellaista on.
Keskity hiljaa kuulostelemaan fiiliksiäsi samalla katsellen kuvaasi. Jos edelleen tuntuu pahalta, tee lisää rumia kuvia, kunnes olo paranee. Voit joko säilyttää rumat kuvat, tai tuhota ne heti sen jälkeen kun olet ensin fiilistellyt kunnolla.
Eräs kurssilleni osallistunut henkilö teki ruman kuvansa maalaamalla koko paperin mustalla nestemäisellä vesivärillä. Kun kuvia oli katseltu ja fiilistelty, osallistujat saivat tuhota kuvansa haluamallaan tavalla. Hän ruttasi paperin palloksi, hyppi pallon lyttyyn, avasi sen, meni lavuaarin äärelle, huuhteli vedellä mustan värin pois ja repi paperin lopuksi pieneksi silpuksi ja laittoi roskikseen. Tämä oli hänelle hyvin voimauttava kokemus ja minulle sivusta seuraajalle se näytti myös mahtavalta. Emme voi muuttaa mennyttä konkreetisti, mutta mielikuvatyöskentely, johon yhdistyy fyysistä ja sanallista toimintaa osoittaa meille, että on mahdollista muuttaa suhtautumista menneisiin tapahtumiin ja sitä kautta vähentää niiden vaikutusta nykyhetkeen.
Tasapainottava kuva
Tee ruman kuvan jälkeen kuva, johon käytät lempivärejäsi. Tavoite on tehdä siitä tasapainoinen ja kaunis. Mieluummin abstrakti kuva, koska se tulee alitajunnastasi.
Siteerattu teos
Jurvelius Nelly (1993), Taide parantaa